Blogi on viettänyt viime aikoina hiljaiseloa, mutta käsityörintamalla on tapahtunut sitäkin enemmän. Kuun vaihde on mennyt muuttopuuhissa, sekä työharjoittelussa, mikä on vienyt kaiken ajan, energian ja ajatuksen. Nyt alkaa uusi koti näyttääkin kodilta, tyytyväisempi lopputulokseen en voisi olla. Jouduin käyttämään paljon sisustuksessa mielikuvitusta, sillä opiskelijabudjetilla ei suuria ostella. Onneksi on netti, ja blogit ja internet pullollaan ideoita!
Vanhat parvekekalusteeni olivat jo kulahtaneet, enkä voinut sietää niitä. Niimpä ne päätyivät roskalavalle suoraan. Selailin lehtiä ja halvimmat parvekekalusteet olivat n. 40€, ja kalleimmat taas kolminumeroisia lukuja. En helkkarissa halunnut niin paljoa kuluttaa rahaa parvekkeeseen, mutta jotain oli saatava. Parvekkeelleni paistaa vielä ihanasti ilta-aurinko, joten tiesin siellä tulevan vietettyä kesällä paljonkin aikaa. Tarve oli siis saada parvekkeelle mukava löhöilysetti, jolla voi lukea, tehdä käsitöitä, kouluhommia tai muuten vain istuskella siiderin kanssa.
Kuormalavat. Ne vastasivat tarpeeseen parhaiten. Niinpä kysyin eräältä kaupalta, jonka pihassa näitä aliarvostettuja sisustuselementtejä lojui siellä täällä saisinko muutaman mukaan. Sainhan minä! Seuraava pysähdys oli paikallisella kierrätyskeskuksella, mistä 6 eurolla lastasin mukaan vanhan peiton, vanhan verhon ja pari sisustustyynyä. Lopputulos näyttää tältä:
Olen rakastunut. Aamukahvit on ihana nauttia tuossa makoillen. Vielä se vaatii muhkeampia tyynyjä, mutta tällä erää olen tyytyväinen näin. Muhkeiden sisustustyynyjen metsästys alkaa sitten kesällä.
Seuraava ongelma olikin matto. Vanhat matot jäivät kämppikselleni, ja uusien hinnat huimasivat päätä. IKEAstahan noita olisi saanut halvalla, mutta lähin IKEA on sen verran kaukana, etten mattojen takia halunnut sinne lähteä. Niimpä otin virkkuukoukun kauniiseen käteen, hain käsityöliikkeestä trikookudetta (7,5€kg) ja aloin koukkuamaan!
Täysin tyytyväinen en mattoon ole, jokin siinä häiritsee silmää. Mutta eiköhän siihen totu. Usein minulla onkin ongelma se, etten valmiista työstä aluksi pidä, mutta lopulta alan tykästymään entistä enemmän. Ehkä vika on siinä, että työtä on katsonut sylissä niin kauan, että valmiiksi se ei mukamas tule koskaan?
Seuraavaksi alan puuhailemaan jotain uutta sisustustarviketta. Ideakin on jo valmiina, laitan blogiin kunhan saan idean toteutetuksi. Kyseisestä ideasta en nimittäin löytänyt mallia mistään, joten joudun suunnittelemaan sen itse. Toivottavasti onnistuu, siitä sitten myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti